Who are we?

Olga: Heipskukkuu! Oon Olga, 21-vuotias ja kotoisin Hämeenlinnasta. Kiinnostuin psykasta itse asiassa jo ala-asteella kun sain käsiini Jacqueline Wilsonin kirjoja, jotka kertoivat vanhempien erosta, ystävän kuolemasta, sisarussuhteesta ja muista psykologisista aiheista. Tällöin en tietenkään tajunnut että kirjan aiheet liippas läheltä psykaa mutta innoissani vetelin kaikki läpi. Oon aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja siitä kuinka erilaiset ihmiset ajattelee, tuntee ja toimii eri tavoin. Musta on kiinnostavaa kuulla ihmisten tarinoita, kertomuksia siitä mitä heille on tapahtunut menneisyydessä, minkälaisia haasteita ja iloja he kohtaavat juuri nyt ja mitä he haluavat tulevaisuudeltaan. Ihmismieli on musta äärimmäisen kiehtova - mihin kaikkeen uskomattomaan se pystykään, mutta miten herkkä ja hauras se samaan aikaan on. Kirjotusten jälkeen aloin päättäväisesti lukemaan pääsykokeisiin, mutta eihän siitä tullu kun kasa tuskanhikeä ja kyyneliä niin paljon että ne ois voinu pullottaa. Välivuosi tuli siis kohdalle ja se oli kyllä ihan huippu! Työskentelin kouluavustajana alakoululla (mistä tykkäsin tosi paljon) ja matkustelin. Toisella hakukerralla oli pikkasen eri meininki ja ei jumankekka täällä sitä nyt ollaan! Oon viihtynyt täällä enemmän ku hyvin ja oon aivan in love Jyväskylään. Syksyllä en voinu kulkee Kuokkalan siltaa hymyilemättä, tuli aina niin onnellinen olo niistä maisemista. (Nyt se on kyllä yks työmaa.) Sivuaineena mulla on erityispedagogiikka ja tällä hetkellä kiinnostaa koulupsykologin ammatti, mutta vaihdan mieltäni yhtä usein ku sukkaa että vähän ajan päästä voi olla taas eri meininki. Aika näyttää! 

Roosa F.: Heippa kaikille! Olen Roosa, piakkoin 22-vuotias ja kotoisin Vierumäeltä. Psykologian opiskelu oli ollut häilyvänä ajatuksena jo siitä lähtien kun olin ylä-asteella, mutta päätös lähteä tosissaan havittelemaan opiskelupaikkaa muodostui vasta ensimmäisen välivuoteni jälkeen. Olin lukiosta valmistumisen jälkeen aika hukassa. Tein töitä ja matkustelin mm. Australiassa ja Brasiliassa antamatta pienintäkään ajatusta pääsykokeille. Minua kauhistutti lähinnä ajatus siitä, että yhteen kokeeseen tulisi lukea useamman kuukauden ajan ja kuvittelin, etten ikinä pystyisi siihen. Ilmoittauduin kuitenkin viime tipassa valmennuskurssille ja muistan, kuinka kauhunsekaisin tuntein menin ensimmäiselle kerralle. Sain onnekseni sieltä heti uusia ystäviä ja aloin pikkuhiljaa uskoa omiin mahdollisuuksiini. Tuona keväänä luku-urakkani alkoi ehkä hiukan liian myöhään, joten opiskelupaikka jäi saamatta. Päätin, että seuraavana vuonna mennään sukkana sisään ja niinhän siinä sitten kävikin! Opiskelupaikan saaminen on ollut mulle varmaan yksi parhaimpia kokemuksia, juurikin siksi, että se todisti minulle kovan työn tuloksen ja omiin unelmiin uskomisen voiman. Psykologia antaa niin monenlaisia mahdollisuuksia ja se tämän alan opiskelussa onkin upeaa. Luen tällä hetkellä henkilöstöjohtamista sivuaineena ja ensi vuodeksi suunnittelin ottavani erityispedagogiikan. Minua kiinnostaa erityisesti kliininen psykologia, sekä neuropsykologia ja työ- ja organisaatiopsykologia. Opinnot ovat vielä kuitenkin sen verran alussa, että on vaikeaa sanoa mikä todella on se "mun juttu" , mutta olen innoissani ottamassa siitä selvää!

Roosa R.: Hei! Olen 21-vuotias ja kotoisin Porista. Päätös lähteä opiskelemaan Keski-Suomeen on ollut tähänastisen elämäni parhain päätös. Vaikka melkein kaikki lukioaikaiset kaverini unelmoivat opiskelemisesta Turku-Tampere-Helsinki -akselilla, olen vieläkin ylpeä itsestäni, että uskalsin yksin lähteä aivan tuntemattomaan kaupunkiin, melkein 300km päähän pois kotoa. Psykologia alkoi kiinnostaa enemmän lukion 1. psykan kurssista lähtien ja suunnaton halu päästä opiskelemaan ja työskentelemään alalla kasvoi jatkuvasti. Kiinnostus siitä, mikä lopulta aiheuttaa erot ihmisten välillä ja halu itse auttaa muita vaikeina aikoina, oli suuri. Kun kesäkuussa 2016 sain sähköpostin otsikolla ”opiskelupaikka vastaanotettavissa”, en voinut tajuta, että tänä vuonna oli minun vuoroni (sama fiilis tulee vielä välillä tänä päivänäkin). Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Opiskelijaelämä on ollut jopa mahtavampaa kuin olisin uskonut. Tällä hetkellä sivuaineiksi olen valinnut henkilöstöjohtamisen sekä kasvatustieteet, mutta mikään ei ole vielä poissuljettua. 

Siiri: Heippa! Olen 23-vuotias ja kotoisin Espoosta. Päätökseni psykalle hakemisesta muotoutui lukion jälkeen pikkuhiljaa. Minua kiinnosti monet psykologian aiheet, kuten oppiminen, kasvatus ja neurotieteet, sekä lasten parissa työskentely. Mietinkin pitkään luokanopettajan ja psykologian väliltä. Välivuoteni Alkio-opistolla kuitenkin kirkasti ajatukseni siitä, että tämä on minun alani. Tällä hetkellä olen toisen vuoden opinnoissa, sillä suoritin opistolla kursseja jo etukäteen. Olen suorittanut kasvatuspsykologian sivuaineena, ja tarkoituksenani olisi suorittaa vielä toinenkin sivuaine, vaihtoehtoina mm. erityispedagogiikka, kognitiivinen neurotiede tai henkilöstöjohtaminen. Toisaalta myös opettajan pedagogiset opinnot kiinnostavat. Alan laaja-alaisuus on psykassa erityinen plussa, ja siksi en tiedäkään vielä tarkalleen mitä tulevaisuudessa työkseni teen. Lasten kanssa työskentely on kuitenkin pitkään tuntunut omalta jutulta. Lisäksi olisi huikeaa päästä erikoistumiskoulutukseen, vaikkapa kehitys- ja neuropsykologian saralla. 

Noora: Moikka! Olen Noora, 20-vuotias ja kotoisin Järvenpäästä. Psykalle mut vei kiinnostus ymmärtää ihmisten erilaisuuksia ja poikkeavuuksia ajattelussa, tunteissa ja käyttäytymisessä. Mielenkiintoista on myös ihmisten sosiaalinen luonne ja muiden ihmisten vaikutus yksilön käyttäytymiseen. Kiinnostus tähän kaikkeen nousi lukiossa esiin ja silloin tajusin, että nyt oon oman alani löytänyt! Kahden hakukerran jälkeen mulla tärppäsi ja pääsin toteuttamaan unelmaani tänne Jyväskylään. Erityisesti mua kiinnostaa oikeuspsykologia ja rikollinen mieli, mutta lähellä sydäntä on myös mielenterveysongelmat ja niiden hoito kliinisessä psykologiassa ja henkilöarvioinnit työ- ja organisaatiopsykologiaan liittyen. Monenlaista kiinnostuksen kohdetta siis löytyy, mutta onneksi täällä on mahdollista näitä kaikkia opiskella ja rauhassa kartoittaa sitä omaa juttua. Sivuaineiksi olen valinnut henkilöstöjohtamisen ja oikeuspsykologian, joiden lisäksi aion käydä mahdollisimman monipuolisesti eri psykan aiheisiin liittyviä kursseja. 

Eveliina: Heippa kaikki! Mie olen Eveliina, 20vee ja kotoisin Lapista. Jo ysiluokalla aloin mietiskellä josko psykologia olis minun ala, koska olin jo silloin kiinnostunu ihmisistä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja lapsen kehityksestä. Lukion psykan kurssien myötä ajatus vain vahvistui ja, täällä ollaan! Valmistuin lukiosta 2015 keväällä, joten yksi välivuosi mullakin on takana. Sen käytin oikeastaan vaan töitä tehden ja elämästä nauttien, ja tietty keräten voimia kevään luku-urakkaa varten :) Haun tein ainoastaan Jyväskylään, joten olin kyllä päättäväinen siinä minne haluan. Valitsin Jyväskylän, koska kaupunkina se vaikutti mukavalta ja opiskelijaystävälliseltä. Tähän mennessä yksin 600km päähän kotoa muuttaminen on ollu eniten rohkeutta vaatinut tekoni, mutta samalla paras päätös mitä olen koskaan tehnyt. Abikeväänä kävin vain katsomassa kokeen sen enempää lukematta, koska kirjoitukset painoivat alla aika paljon eikä puhtia lukemiseen ennää ollu jäljellä. Ainaki mulle välivuosi oli aivan paikallaan, ja nyt on intoa opiskella! Psykassa minua erityisesti kiinnostaa kehityspsykologia, ja vähän siihen viitaten olen sivuaineiksi valinnu kasvatustieteen sekä Jyväskylän avoimeen yliopistoon suoritettavat perheopinnot. Tulevaisuudessa olis huippua saada työskennellä lasten parissa. 

Salla: Heips! Olen Salla, 20-vuotias ja kotoisin Järvenpäästä. Mulla kesti kauan kiinnostua psykologiasta uravaihtoehtona, sillä ajattelin pitkään opiskelevani eläinlääkäriksi, sisustusarkkitehdiksi tai muusikoksi huilunsoiton parissa. Jokin kuitenkin naksahti mun päässä opiskellessani kehityspsykologian kokeeseen lukiossa - yhtäkkiä mua kiinnosti ihan kaikki tässä aineessa! Ylioppilasjuhlissani sanoin kaikille, että menen opiskelemaan psykologiaa Jyväskylään, vaikka en tiennyt pääsykokeista juuri mitään. Todellisuus iski vasten kasvojani nähdessäni lukumateriaalit ensimmäistä kertaa, mutta kova työ palkittiin ja ovet aukesivat ensimmäisellä yrittämällä. Vielä on hankala sanoa mitä musta tulee isona, mutta tällä hetkellä olen kiinnostunut musiikkiterapiasta, oikeuspsykologiasta, neuropsykologiasta ja psykoterapeutiksi kouluttautumisesta. Erityisesti haluaisin työskennellä lasten ja nuorten parissa. Näiden teemojen ympärillä pyörien olenkin valinnut sivuaineiksi Jyväskylän avoimen yliopiston kautta suoritettavat perheopinnot sekä oikeuspsykologian. 

Tinde: Moiggelis! Mä oon Tiina (sanotaan myös Tinde) ja oon 21v ja kotoisin Helsingistä. Olen ensimmäisen vuoden psykan opiskelija, mutta viime vuonna ehdin tosin tehdä jo psykasta ja sekä erityispedagogiikasta perusopinnot Helsingin avoimessa yliopistossa. Kiinnostuin psykasta ekan kerran lukiossa, ylläri pylläri, mutta tiesin jo nuorempana, että haluan ihmisläheiselle alalle. Tähän mennessä oon kyllä  todella ilonen että valitsin juuri psykan, sillä tältä alalta voi lähteä vaikka mihin. En vielä ole varma minkä aineen otan toisena sivuaineena, mutta ehkäpä henkilöstöjohtamisen. Tällä hetkellä erityisesti kiinnostavat kliininen-sekä neuropsykologia.

Julia: Opiskelen ekaa vuotta täällä Jyväskylässä. Olen sikäli erikoinen tapaus, että mulle selvisi vasta lukion abivuonna, että haluan opiskelemaan psykologiaa. Takana oli vain kaksi psykan kurssia lukiossa, enkä kirjoittanut sitä ylioppilaskirjoituksissa! On siis sanomattakin selvää, että lukion psykan oppimateriaali ei ole edellytyksenä sisäänpääsyyn, mutta toki siitä on hyötyä. Jouduin itsekin opiskelemaan välivuotena lukion oppimateriaalin itsenäisesti läpi, koska halusin oppia perusasiat. Se helpotti sitten pääsykokeisiin lukemista.
Välivuotenani olin Helsingin avoimessa yliopistossa, jossa suoritin kehitys- sekä neuropsykologian kurssit perusopinnoista. Noita kursseja ei tarvinnut sitten käydä erikseen syksyllä, joten keskityin silloin tilaston, sivuaineiden sekä muutamien muiden pakollisten kurssien opiskeluun. Sivuaneenani on tällä hetkellä henkilöstöjohtaminen, ja jatkossa tulen opiskelemaan ainakin kognitiivista neurotiedettä, liiketoiminnan perusteita sekä erityispedagogiikkaa.


Tiina M: Moimoi! Oon Tiina, 22-vuotias ja alun perin kotoisin Lah(d)esta. Kiinnostuin psykasta perinteisesti jo lukiossa, mutta abivuonna ovet Turun psykalle eivät auenneet. Pääsin kuitenkin samana keväänä opiskelemaan sosiologiaa Turkuun, missä sitten vierähtikin kolme vuotta. Kahden yrityksen jälkeen pääsin tänne Jyväskylään, ja olo on edelleen mahtava! Koska monenlaisia opintoja oli jo kertynyt, aloitin kurssit täällä suoraan aineopinnoista. Sivuaineeksi valitsin henkilöstöjohtamisen, ja suunnitelmissa on vielä ainakin kognitiivisen neurotieteen kokonaisuus. Psykassa mua kiinnostaa sen laajuus; sitä voidaan hyödyntää kaikilla elämänalueilla ja opittavaa on loputtomasti. Mua on myös aina kiehtonut ihmisten erilaisuus ajattelussa ja käyttäytymisessä, sekä syyt jotka niitä eroja oikein aiheuttaa. Lisäksi alalle houkutteli se, että työssä oikeasti pääsee auttamaan ja vaikuttamaan asioihin. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä ehkä neuropsykologina kuntoutuksen parissa, tai työ- ja organisaatiopsykologian alalla konsulttina tai henkilöarvioinnissa.